keskiviikko 31. elokuuta 2016

Saako sitä kättä pyytää?

Enpä olisi kyllä uskonut, että hääblogissa tultaisiin näkemään mielipidepostausta. Tai noh, ehkä mielipidettä jostain mekosta ja karkkibuffetin väreistä, mutta ei ehkä näin syvälliset asiat olleet mielessä. Ei, ennenkuin satuin eräälle keskustelufoorumille ja erääseen tiettyyn keskusteluun. Keskustelun aiheena oli, että mies oli menossa pyytämään appiukolta tyttären kättä. Ja siis sehän oli aivan kamalaa! Mies ei arvostanut naisia, naisen pitäisi jättää mies tuolta seisomalta, kukaanhan ei naista voi omistaa ja mitä v*ttua nainen on alunperinkään miettinyt, kun tuollaisen miehen on ottanut.

Anteeksi mitä?

Kyllähän tuo tyttären käden pyytäminen voidaan ajatella olevan vanha perinne, jolloin vanhemmat käytännössä ovat päättäneet, kenet se oma prinsessa saa naida. Mä en näkisi enää nykyaikana tai ainakaan Suomessa tuolla enää olevan tuollaista painoarvoa. Itse ajattelen, että käden pyytäminen on lähinnä kunnioitus appivanhempia kohtaan. Lähinnä sellainen tsekkaus, että onhan nyt oikeesti ok, jos vien tytön vihille. Itselleni ainakin oli tärkeää, että Antti kysyi isiltä luvan, että saako hän kosia.
Ja isä myönti luvan. Niin, isä myönti luvan siihen, että jäbä saa kosia. Minähän (tai naiset yleensä) loppupeleissä sen päätöksen tekee suostuuko kosintaan vai ei. Näin ollen en siis ollenkaan koe naiseuteni tai arvoni laskeneen tässä perinteikkäässä teossa.

Itseasassa koen, että Antti arvostaa mua ja meidän perhettä niin paljon, että kysyy lupaa ikäänkuin tulla osaksi perhettä. Se on mulle hirmuisen tärkeää. Unohtamatta sitä seikkaa, että oon aina ollut isin tyttö, ja isi ja Antti on mun elämäni tärkeimmät miehet. Mulle on siis hyvin tärkeää, että nämä kaksi miestä tulevat hyvin juttuun. Tiedän myös, että mun iskä ei ihan oikeasti olisi antanut kelle tahansa lupaa kosia mua. Tässä vaiheessa mä olisin tiennyt, että nyt on oikeasti, harkinnan paikka.

Naisen oleminen kauppatavarana tuli myös tuossa netin keskustelussa hyvin paljon esiin. Mulle itselleni nousi ajatus, että onko naiset tosiaankin niin epävarmoja omasta asemastaan ja omasta päätöksenteon oikeudestaan, että tällainen pieni kunnioitus ja perinne saa heidät perinnettä vastaan.
Viekö se nyt oikeasti naisen asemaa alaspäin, jos mies nätisti kysyy että notta voisiko kosasta?
Korostan, että jos mies kysyy tyttären kättä ja isä antaa luvan, edelleenkin typykkähän sen päättää, mitä sanoo kosintaan. Ainakin nykyisin.

Sama ajatus pätee vihkikirkossa siihen, kun isä luovuttaa typykän miehelle. Vaikka meillä näin tehdäänkin, en koe, että mua siirrellään omistuksesta toiseen. Kyllä mä ihan itse olen päättänyt itseni luovuttaa tuolle miekkoselle ja kyllä mä ihan itse olen päättäny vastata kosintaan kyllä. :)

Kertokaa omia ajatuksia ja suhtautumisia tähän asiaan?
Saan ehkä teiltä enemmän irti tästä, kuin tuolta provokeskustelusta!


15 kommenttia:

  1. Musta toi on hieno ele. Mä oon sitä mieltä, että toi kertoo miehestäkin paljon. Mies arvostaa myös morsiamen vanhempia, eteenkin isää. Ja mies haluaa tällä eleellä olla myös osa tulevan vaimonsa perhettä, eikä vaan niin, että nainen liittyy miehen sukuun.
    Tiedän myös tapauksen, jossa vävykokelas ei ole ollut mieluisimmasta päästä, mutta kättä pyytämällä saanut morsiamen vanheneminen silmät avautumaan.
    Eräät ihmiset voisi tämänkin asian kanssa herätä 2000-luvulle....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin!:) Ja todellaki kertoo myös miehestä paljon!:)

      Poista
  2. Anteeksi, mutta... Apua!

    Oon aivan samoilla linjoilla aiheesta sun kanssasi! Mä en todellakaan ymmärrä, millä tavalla tuo vanha perinne esineellistää naista millään tavalla. Varsinkin, kun pitkälti suurimmassa osassa perheitä (joissa mies pyytää mahdollisesti tulevan vaimonsa isältä tämän kättä) on siirrytty juurikin siihen, että kysytään lupaa kosintaan ja kosinnan vastauksen ollessa myönteinen, avioitumiseen.

    Mulle merkitsi todella paljon se, että Charles pyysi mun isältäni lupaa kosimiseen. Huvittavaahan toki hommassa oli se, että oltiin jo ihan virallisesti ja kaikkien tietoisesti menossa naimisiin, mutta sormusta ei ollut sormessa - tai no, promise ring kyllä, muttei varsinaista kihlasormusta. Mies huonolla ja vajavaisella suomella meni kysymään mun englantia puhumattomalta ummikko-isältäni hänen suostumustaan, ja sen kyllä saikin :)

    Voisin itseasiassa kirjoitella aiheesta vaikka hieman itsekin oman blogini puolelle, mikäli et pahastu - olisi hauska ottaa tähän kantaa itsekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pahastu todellakaan, anna mennä vaan jos inspiroi sua kirjoittamaan!:)

      Oi ihana toinen kysyny! <3 Ja joo, meki puhuttii kyllä koko ajan et ens vuonna häät ja näin, mutta siks vielä ehkä ihanampaa, että toinen vielä varmistaa sen olevan ok.

      Poista
  3. Itselläni ei ole mitenkään kovin suuria intohimoja tässä asiassa suuntaan tai toiseen, mutta ymmärtääkseen kokonaisuutta tämän perinteen ympärillä on tiedostettava, että kukaan ei edes omassa yksityisessä elämässään elä irrallisena yhteiskunnasta, sen konventioista ja niiden merkityksistä. Siispä "personal is political". Kyse ei siis ole siitä, että joku kokisi henkilökohtaisen itsenäisyytensä olevan uhattuna, vaan siitä, että tämä perinne linkittyy suoraan niihin konventioihin, joissa nainen on konkreettisesti ollut miehen omaisuutta ja näin ollen ylläpitää niitä. Konventioita ja perinteitä voi kylläkin muokata, mutta se vaatii työtä, eikä se ole yhden ihmisen (tai edes ikäluokan) tehtävissä. Tämän kädenpyytämisperinteen kohdalla voisi ollakin kiva nähdä, miten naiset ottaisivat yhtä lailla avioitumisaikeet puheeksi puolisonsa perheen kanssa juurikin tuohon mainitsemaasi tyyliin, että onko ok, jos tulisi osaksi perhettä. Luulen, että se lähentäisi monia puolisonsa perheen kanssa. :)

    Asioita on hyvä pohtia monelta kantilta - niin omalta kuin yleiseltä. Loppujen lopuksi tärkeintä on, että tekee niin kuin on itselle hyvä ja tietää miksi näin on. :)

    VastaaPoista
  4. Apua! Itse olin kyllä otettu kun sulhanen oli pyytänyt isältäni luvan kosimiseen eikä tällainen olisi tullut mieleenkään!

    VastaaPoista
  5. Mielestäni käden pyytäminen ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta onhan se hieno ele. En todellakaan koe, että naista esineellistetään pyytämällä kättä! Ehkä nykypäivänä kyse ei enää ole niinkään luvan pyytämisestä kosia, vaan kauniista eleestä, jolla osoittaa kunnioittavansa puolisonsa vanhempia ja haluavansa kertoa heille aikeistaan. :)

    VastaaPoista
  6. Hei ihana hääbloggaaja! Sinulle olisi pieni infopaketti ja blogihaaste osoitteessa http://www.lovemedo.fi/artikkelit/tervetuloa-haablogimiittiin-1102016-0.

    Hyvää alkusyksyä toivotellen,

    Love Me Do -häämessujen Hanna

    VastaaPoista
  7. Tutkin itseasiassa jokin aikaa takaperin suomalaisia hääperinteitä, ja monessa lähteessä mainittiin, että vaikka sulhasen tuli pyytää morsiamen isältä (tai alueittain äidiltä!) tämän kättä, oli päätös kuitenkin loppupeleissä naisen oma. Eli vaikka naiset olivatkin "kauppatavaraa" ennen vanhaan, ainakin Suomessa naisen omalla tahdolla oli silti painoarvoa.

    Itsekin olen sitä mieltä että kyseessä on kunnianosoitus, joka tarjoaa samalla tilaisuuden miehen lähentyä tulevien perheenjäsentensä kanssa. Harmi, ettei oma isäni ole ollut kanssani yli kymmeneen vuoteen läheisissä väleissä, sillä muuten olisin varmasti itsekin arvostanut moista elettä sulhaseltani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa että oot tutkinu ihan asiaa! Hienoa, että ainakin Suomessa tosiaan naisen tahdolla on ollut väliä.

      Poista
  8. Ajatellaanko vielä nykypäivänäkin että isältä käden pyytäminen voisi tarkoittaa sitä että avioliitosta sovitaan miesten kesken naisen mielipiteestä huolimatta..? Nyt oon kyllä järkyttyny! :D
    Minusta käden pyytäminen on ihana ele ja nimenomaan kunnianosoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, täälläkin järkytys oli melkoinen kun luin tuota keskustelua. :D

      Poista
  9. Hui että ku ihmiset on tyhmiä välillä :D toihan on vaan kaunis ele <3 olis ollu ihana jos mika olis kysyny iskältä ennen kihloja mut toisaalta, meil on jo lapsi ja alusta asti puhuttu häistä nii ei tää häähomma yllätyksenä tullu iskälle :D kaunis ele eikä naisten esineellistämistä <3

    VastaaPoista